Kiitos kaikille, jotka äänestivät minua ja listaamme. Tuplasimme äänimäärän edellisistä kuntavaaleista, mutta toiseen paikkaan emme yltäneet. Onneksi kuitenkin Yrjö Hakanen pääsee nyt jatkamaan valtuustossa porvareiden kiusaksi.
Vaalit ovat ohi, mutta kamppailu jatkuu. Ehdokaslistallamme oli suuri joukko erilaisia kansalaisaktiiveja, jotka tekevät tärkeää työtä oli vaalit tai ei. Myöskään SKP ei ole, eikä saa olla pelkkä vaalipuolue. Olemme tekemässä maailmasta parempaa paikkaa joka päivä. Hyvien asioiden eteen jaksaa taistella, kun on hyviä ihmisiä ympärillä. Vaikka oikeisto tekikin näissä vaaleissa pelottavan nousun, on meitä toisin ajatteleviakin vielä jokunen jäljellä. Sen on nähnyt kaduilla kampanjoidessa ja ihmisten kanssa jutellessa.
Pysykää ihmiset ihanina!
tiistai 28. lokakuuta 2008
tiistai 7. lokakuuta 2008
Päättäjien sietäisi hävetä
Useat opiskelijoiden ongelmat kiteytyvät rahaan. Rahaa uupuu sekä opiskelijoilta että näennäisesti kunnilta ja valtiolta, joiden palveluita monet tarvitsisivat. Ja mikä koskee kaikkia Suomen opiskelijoita korostuu Helsingissä, jossa esimerkiksi asumisesta ja ruoasta saa maksaa enemmän kuin muualla.
Opiskelijoita kannustetaan valmistumaan pian ja siirtymään mielellään uraputkessa suoraan työelämään. Kun opintotuki ei riitä elämiseen ja opintolainaa ei uskalleta ottaa, jää useiden opiskelijoiden ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä töitä opintojen ohella. Näin työmarkkinoille saapuu joukko jo valmiiksi väsyneitä ja stressaantuneita yksilöitä. Kaikki tämä kiirehtiminen on siksikin kyseenalaista, että yhä useampi aikuinen joutuu jäämään työstään sairaseläkkeelle esimerkiksi mielenterveysongelmien takia.
Yritysmaailmasta tutut tehokkuus ja tuottavuus ovat siirtyneet aloille, joille ne eivät kuulu. Kilpailun hegemonia on saanut tukevan otteen myös opiskelijoista. On yhä vaikeampi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa kiireessä ja kilpailussa lopulta olikaan tarkoituksena.
Opiskeluaika tulisi nähdä arvokkaana sinänsä, ei vain työntekoon valmistavana välttämättömänä vaiheena. Niiden, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöksiä opiskeluaikojen rajoituksista, sietäisi hävetä. Nyt opiskelevat ovat huomisen päätöksentekijöitä. Suorituskeskeisyys ei voi olla vaikuttamatta tulevien päätösten inhimillisyyteen.
Opiskelijoita kannustetaan valmistumaan pian ja siirtymään mielellään uraputkessa suoraan työelämään. Kun opintotuki ei riitä elämiseen ja opintolainaa ei uskalleta ottaa, jää useiden opiskelijoiden ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä töitä opintojen ohella. Näin työmarkkinoille saapuu joukko jo valmiiksi väsyneitä ja stressaantuneita yksilöitä. Kaikki tämä kiirehtiminen on siksikin kyseenalaista, että yhä useampi aikuinen joutuu jäämään työstään sairaseläkkeelle esimerkiksi mielenterveysongelmien takia.
Yritysmaailmasta tutut tehokkuus ja tuottavuus ovat siirtyneet aloille, joille ne eivät kuulu. Kilpailun hegemonia on saanut tukevan otteen myös opiskelijoista. On yhä vaikeampi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa kiireessä ja kilpailussa lopulta olikaan tarkoituksena.
Opiskeluaika tulisi nähdä arvokkaana sinänsä, ei vain työntekoon valmistavana välttämättömänä vaiheena. Niiden, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöksiä opiskeluaikojen rajoituksista, sietäisi hävetä. Nyt opiskelevat ovat huomisen päätöksentekijöitä. Suorituskeskeisyys ei voi olla vaikuttamatta tulevien päätösten inhimillisyyteen.
sunnuntai 14. syyskuuta 2008
Kenen ehdoilla vaalit käydään?
Kuntavaalien mukana tulevat myös internetin vaalikoneet. Suhtaudun niihin periaatteessa myönteisesti. Hyvällä vaalikoneella äänestäjät voivat löytää helposti ehdokkaan, jonka ajatukset vastaavat omia. Voisi jopa ajatella, että kynnys äänestää alenee, kun voi internetissä tutkiskella ehdokkaiden mielipiteitä. Näin ei ole esimerkiksi television vaalipaneeleiden varassa. Samalla myös muut kuin eduskuntapuolueet saavat mahdollisuuden tulla ihmisten koteihin. Vaalikoneet kun eivät karsi pieniä puolueita pois näkyvistä niin kuin televisiossa ja mediassa yleensä käy.
Toisaalta jo kysymysten asettelulla on vaikutusta vaalikoneiden hyödyllisyyteen. Lähtökohtana kai on, että vaalikoneiden kysymykset eivät olisi asenteellisia ja edustaisi yksipuolisesti tiettyä näkökulmaa. Käytännössä tässä on epäonnistuttu surkeasti, jos siihen on edes tosissaan pyritty. Järjestään kaikki koneet toistavat oikeiston näkökulmaa. Kysymyksenasettelun lähtökohtana on, että kunnilla ei ole rahaa. Ehdokas saa valita erilaisista oikeiston suosimista vaihtoehdoista talouden parantamiseen parhaat tavat tai kertoa, mistä palveluista ensimmäisenä voitaisiin karsia.
Kuntavaaleissa ei riitä, että vastustustamme oikeistolaista politiikkaa yleensä. On myös kamppailtava sitä vastaan, että oikeistolla on yksinoikeus päättä keskustelujen näkökulmat. Tällaisessa keskustelussa on vallalla kunnan täysi varattomuus, mikä johtaa vaihtoehdottomuuteen. Samalla puolustellaan oman puolueen tekemiä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten mielipidettä vastaan. Eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata, yhdistää ja yksityistää.
Helsingissä SKP:n ja Helsinki-listojen yhtenä tehtävänä on muuttaa keskustelun suunta. Mitä tekisit miljoonalla -kampanjassa kysymme kuntalaisten mielipidettä. Kun Helsinki kerran on rikas kaupunki, joka tuottaa voittoa noin miljoonan päivässä, mihin kuntalaiset haluavat nämä rahat käytettävän? On turha alistua vaihtoehdottomuuteen.
Vaalikoneessa kysymyksenä voisikin olla: Mihin laittaisit kaupungin rahoja?
a) sosiaalihuoltoon
b) terveydenhoitoon
c) koulutoimeen
d) kulttuuri- ja liikuntatoimintaan
e) kaikkiin edellisiin
Toisaalta jo kysymysten asettelulla on vaikutusta vaalikoneiden hyödyllisyyteen. Lähtökohtana kai on, että vaalikoneiden kysymykset eivät olisi asenteellisia ja edustaisi yksipuolisesti tiettyä näkökulmaa. Käytännössä tässä on epäonnistuttu surkeasti, jos siihen on edes tosissaan pyritty. Järjestään kaikki koneet toistavat oikeiston näkökulmaa. Kysymyksenasettelun lähtökohtana on, että kunnilla ei ole rahaa. Ehdokas saa valita erilaisista oikeiston suosimista vaihtoehdoista talouden parantamiseen parhaat tavat tai kertoa, mistä palveluista ensimmäisenä voitaisiin karsia.
Kuntavaaleissa ei riitä, että vastustustamme oikeistolaista politiikkaa yleensä. On myös kamppailtava sitä vastaan, että oikeistolla on yksinoikeus päättä keskustelujen näkökulmat. Tällaisessa keskustelussa on vallalla kunnan täysi varattomuus, mikä johtaa vaihtoehdottomuuteen. Samalla puolustellaan oman puolueen tekemiä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten mielipidettä vastaan. Eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata, yhdistää ja yksityistää.
Helsingissä SKP:n ja Helsinki-listojen yhtenä tehtävänä on muuttaa keskustelun suunta. Mitä tekisit miljoonalla -kampanjassa kysymme kuntalaisten mielipidettä. Kun Helsinki kerran on rikas kaupunki, joka tuottaa voittoa noin miljoonan päivässä, mihin kuntalaiset haluavat nämä rahat käytettävän? On turha alistua vaihtoehdottomuuteen.
Vaalikoneessa kysymyksenä voisikin olla: Mihin laittaisit kaupungin rahoja?
a) sosiaalihuoltoon
b) terveydenhoitoon
c) koulutoimeen
d) kulttuuri- ja liikuntatoimintaan
e) kaikkiin edellisiin
lauantai 6. syyskuuta 2008
Sarkomaan opintotuki olisi luksusta opiskelijalle
Helsingin sanomat ja Radio Helsinki haastoivat opetusministeri Sari Sarkomaan elämään viikon ajan opintotuella (HS 3.9.2008). Jutun mukaan Sarkomaalla on käytettävänään 136,50 euroa, mikä on toisen asteen opintorahan ja opintolainan summa. Kyseinen rahamäärä on harhaanjohtava kahdesta syystä. Ensinnäkin, kun puhutaan asumislisästä ja opintorahasta erikseen voi ihmisille muodostua kuva, että opiskelijat maksavat vuokransa asumislisän avulla. Tällöin opintoraha olisi se, mitä jää käytettäväksi vuokran jälkeen. Toiseksi opintolainan laskeminen osaksi opiskelijan tuloja ei ole realistista.
Opintotuki muodostuu asumislisästä ja opintorahasta. Opintoraha itsessään kuulostaa varsin kiitettävältä summalta. Syyskuun alussa voimaan tulleiden korotusten jälkeen se on korkeakouluopiskelijalla 298,00 euroa. Todellisuudessa tämäkin raha menee monella vuokran maksamiseen. Asumislisän maksimimäärä kun on 201,60 euroa. Kaiken kaikkiaan korkeakouluopiskelija saa 499,60 euroa kuussa. Tämä on se summa, josta maksetaan vuokra, ruoat ja laskut. Kukin voi kohdallaan miettiä kuinka pitkälle sillä pääsee. Sarkomaalle suotu viikkoraha vääristää kuvan opiskelijoiden toimeentulosta.
Kaikkihan me tiedämme, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja sen takia vaatimus opintolainan ottamisesta on perusteltu. Asia vain on niin, ettei työllistyminen valmistumisen jälkeen ole enää itsestään selvyys. Siksi monet mieluummin käyvät opintojen ohella töissä kuin ottavat opintolainan.
Itse asun kolmen hengen solussa ja maksan vuokraa reilut 280 euroa kuussa. Jäljelle jäävä viikkorahani on siis 55 euroa. En tässä kohtaa vaadi tukien korotuksia. Haluaisin vain, että niillä jotka esittävät mielipiteitä opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta olisi edes oikea käsitys siitä, mitä todellisuus on. Pääkaupunkiseudulla pelkällä opintotuella ei elä ihan kivasti.
Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien Mielepide-osastolla 5. syyskuuta 2008.
Opintotuki muodostuu asumislisästä ja opintorahasta. Opintoraha itsessään kuulostaa varsin kiitettävältä summalta. Syyskuun alussa voimaan tulleiden korotusten jälkeen se on korkeakouluopiskelijalla 298,00 euroa. Todellisuudessa tämäkin raha menee monella vuokran maksamiseen. Asumislisän maksimimäärä kun on 201,60 euroa. Kaiken kaikkiaan korkeakouluopiskelija saa 499,60 euroa kuussa. Tämä on se summa, josta maksetaan vuokra, ruoat ja laskut. Kukin voi kohdallaan miettiä kuinka pitkälle sillä pääsee. Sarkomaalle suotu viikkoraha vääristää kuvan opiskelijoiden toimeentulosta.
Kaikkihan me tiedämme, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja sen takia vaatimus opintolainan ottamisesta on perusteltu. Asia vain on niin, ettei työllistyminen valmistumisen jälkeen ole enää itsestään selvyys. Siksi monet mieluummin käyvät opintojen ohella töissä kuin ottavat opintolainan.
Itse asun kolmen hengen solussa ja maksan vuokraa reilut 280 euroa kuussa. Jäljelle jäävä viikkorahani on siis 55 euroa. En tässä kohtaa vaadi tukien korotuksia. Haluaisin vain, että niillä jotka esittävät mielipiteitä opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta olisi edes oikea käsitys siitä, mitä todellisuus on. Pääkaupunkiseudulla pelkällä opintotuella ei elä ihan kivasti.
Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien Mielepide-osastolla 5. syyskuuta 2008.
sunnuntai 31. elokuuta 2008
Vastavirta-festivaalit
Kuka sanoo, että kommunistit eivät osaa muuta kuin suu mutrussa vastustaa kaikkea? Tänä viikonloppuna Vastavirta-festivaaleille Vanhalle ylioppilastalolle kokoontui satoja kommunisteja ja muita muutoksen mahdollisuuteen luottavia. Ohjelmassa oli päivisin asiallisia keskustelutilaisuuksia ja illat juhlittiin loistavista esiintyjistä nauttien. Vastavirta-festivaaleilla vietettiin myös Suomen kommunistisen puolueen 90-vuotisjuhlaa.
Muutos on mahdollinen. Näin kuntavaalien alla päättäjien onkin hyvä huomata toteamus SKP:n teltalta festivaalien aikaan:
Suomessa kummittelee aave – aktiivisen kuntalaisen aave!
Muutos on mahdollinen. Näin kuntavaalien alla päättäjien onkin hyvä huomata toteamus SKP:n teltalta festivaalien aikaan:
Suomessa kummittelee aave – aktiivisen kuntalaisen aave!
keskiviikko 20. elokuuta 2008
Rahaa kaupungilla on – säästöön
Nuorten mielenterveysongelmat ja yleinen pahoinvointi ovat herättäneet keskustelua viime aikoina. Säästöjen toivossa ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön ei ole kiinnitetty huomiota ja toimivia hoitojärjestelmiä on purettu.
Sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat lakisääteisesti kaupungin järjestettäviksi. Siitä huolimatta Helsinki välttelee vastuutaan ja heikentää palveluita. Samaan aikaan Helsinki tekee voittoa miljoonan päivässä. (Vuonna 2007 Helsingin tilikauden tulos oli 363 miljoonaa, kts. http://www.hel2.fi/ajankohtaista/Helsinki_vuosikertomus_2007.pdf.) Tuntuu, että kaupunki on keskittynyt enemmän säästämään pahan päivän varalle, kuin hoitamaan asukkaidensa asioita.
Näiden säästöjen hinta maksetaan toki myöhemmin korkojen kanssa. Sosiaali- ja terveysalalla ei riitä, että lakisääteiset palvelut saadaan juuri ja juuri hoidettua, niitä tulisi parantaa ja kehittää. Erityisesti mielenterveyspalveluissa helppo saavutettavuus on olennaista. Kun elämä tuntuu niin vaikealta, ettei tahdo sängystä päästä ylös, on avun saaminen oltava äärimmäisen helppoa. Mitä pidempään ongelmat jatkuvat, sitä kalliimmaksi niiden hoito myös yhteiskunnalle tulee.
Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö säästäisi kaupungin rahoja. Kouluihin ennaltaehkäisevän työn lisääminen voi olla yksi ratkaisu. Riittävä määrä koulupsykologeja, -kuraattoreita, -lääkäreitä ja terveydenhoitajia takaisi oppilaille periaatteellisen mahdollisuuden saada tukea sitä tarvitessaan. Tähän kuuluu olennaisena osana kohtuulliset luokkakoot ja opettajien inhimillinen työmäärä. Hyvät käytännöt arviointiin ja ongelmiin puuttumiseen kouluissa katkaisisi edes joidenkin kohdalta kierteen.
Samanaikainen kaupungin varakkuus ja säästöt palveluissa eivät käy järkeen. Harmillista on myös se, että usein heikoimmassa asemassa olevilla ei ole enää voimia nousta barrikadeille oikeuksiaan puolustamaan. On yhteinen vastuumme vaatia palveluiden romuttamisen pysäyttämistä. Päättäjät saavat touhuta mitä haluavat vain niin kauan kuin vastarintaa ei löydy.
Sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat lakisääteisesti kaupungin järjestettäviksi. Siitä huolimatta Helsinki välttelee vastuutaan ja heikentää palveluita. Samaan aikaan Helsinki tekee voittoa miljoonan päivässä. (Vuonna 2007 Helsingin tilikauden tulos oli 363 miljoonaa, kts. http://www.hel2.fi/ajankohtaista/Helsinki_vuosikertomus_2007.pdf.) Tuntuu, että kaupunki on keskittynyt enemmän säästämään pahan päivän varalle, kuin hoitamaan asukkaidensa asioita.
Näiden säästöjen hinta maksetaan toki myöhemmin korkojen kanssa. Sosiaali- ja terveysalalla ei riitä, että lakisääteiset palvelut saadaan juuri ja juuri hoidettua, niitä tulisi parantaa ja kehittää. Erityisesti mielenterveyspalveluissa helppo saavutettavuus on olennaista. Kun elämä tuntuu niin vaikealta, ettei tahdo sängystä päästä ylös, on avun saaminen oltava äärimmäisen helppoa. Mitä pidempään ongelmat jatkuvat, sitä kalliimmaksi niiden hoito myös yhteiskunnalle tulee.
Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö säästäisi kaupungin rahoja. Kouluihin ennaltaehkäisevän työn lisääminen voi olla yksi ratkaisu. Riittävä määrä koulupsykologeja, -kuraattoreita, -lääkäreitä ja terveydenhoitajia takaisi oppilaille periaatteellisen mahdollisuuden saada tukea sitä tarvitessaan. Tähän kuuluu olennaisena osana kohtuulliset luokkakoot ja opettajien inhimillinen työmäärä. Hyvät käytännöt arviointiin ja ongelmiin puuttumiseen kouluissa katkaisisi edes joidenkin kohdalta kierteen.
Samanaikainen kaupungin varakkuus ja säästöt palveluissa eivät käy järkeen. Harmillista on myös se, että usein heikoimmassa asemassa olevilla ei ole enää voimia nousta barrikadeille oikeuksiaan puolustamaan. On yhteinen vastuumme vaatia palveluiden romuttamisen pysäyttämistä. Päättäjät saavat touhuta mitä haluavat vain niin kauan kuin vastarintaa ei löydy.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
Hyväntekeväisyyden nurinkurisuus
Kesä on tullut eikä keskustassa kävellessään pääse välttymään feissaajilta. Eri järjestöt Unisefista Amnestyyn jalkautuvat kaduille maksetut face-to-face-työntekijät valjakkonaan. Kuukausittaisten kannatus/tukimaksujen kerääminen ohikulkijoilta on nähtävästi osoittautunut tuottoisaksi varainkeruutavaksi, ei kai sitä muuten enää tehtäisi. Ja mitä vikaa hyvää tekevissä järjestöissä ja anteliaissa Suomen kansalaisissa voisikaan olla?
Ruoka, puhdas vesi ja ihmisoikeudet kuuluvat niihin asioihin, jotka kaikilla tulisi olla maan osasta riippumatta. Se että rikkaat auttavat köyhempiä on itsestäänselvyys, ei neuvoteltavissa olevaa hyväntekeväisyyttä. Tämä erityisesti, kun kyseiset rikkaudet ovat hyvin usein hankittu köyhien kustannuksella. Kehitysmaissa asuvien elinehtojen ei tule olla meidän hyväntahtoisuutemme varassa.
Hyväntekeväisyysjärjestöt eivät itse ole syyllisiä tilanteeseen, mutta niiden olemassaolo ei myöskään vapauta valtioita vastuusta riistämiään maita kohtaan. Siksi myös Suomessa kehitysmaihin suunnattujen varojen tulisi yhä enemmän olla jatkuvaa, yhteisistä verovaroista maksettua rahaa eikä yksittäisten ihmisten lahjoittamia avustussummia.
Ruoka, puhdas vesi ja ihmisoikeudet kuuluvat niihin asioihin, jotka kaikilla tulisi olla maan osasta riippumatta. Se että rikkaat auttavat köyhempiä on itsestäänselvyys, ei neuvoteltavissa olevaa hyväntekeväisyyttä. Tämä erityisesti, kun kyseiset rikkaudet ovat hyvin usein hankittu köyhien kustannuksella. Kehitysmaissa asuvien elinehtojen ei tule olla meidän hyväntahtoisuutemme varassa.
Hyväntekeväisyysjärjestöt eivät itse ole syyllisiä tilanteeseen, mutta niiden olemassaolo ei myöskään vapauta valtioita vastuusta riistämiään maita kohtaan. Siksi myös Suomessa kehitysmaihin suunnattujen varojen tulisi yhä enemmän olla jatkuvaa, yhteisistä verovaroista maksettua rahaa eikä yksittäisten ihmisten lahjoittamia avustussummia.
tiistai 6. toukokuuta 2008
Kunnallispolitiikkaan tutustumassa
Muutin Helsinkiin viime syksynä. Sitä ennen olin asunut koko ikäni samassa kaupungissa. Muuten olen mielestäni kotiutunut varsin kivuttomasti, mutta vie aikaa ennen kuin uuden kaupungin ajankohtaiset tapahtumat ja paikallinen politiikka tulevat todella tutuiksi. Hiljaisena projektinani on ollut oppia ymmärtämään, minkälaiseen kaupunkiin lopulta olenkaan muuttanut. Tänään Tonttivuokraajat-kansalaisliikkeen yleisötilaisuudessa opin taas jotain uutta nykyisestä kotikaupungistani.
Helsingin tonttivuokrapolitiikka on räjähtämässä käsiin. Helsinki omistaa noin 70 prosenttia kaupungin alueella olevasta tonttimaasta. Tonttien vuokrat koskettavat siis hyvin suurta osaa helsinkiläisistä riippumatta siitä, asuuko omistus- vai vuokra-asunnossa. Vuonna 1980 määritelty tonttien vuokrahintojen automaattinen korotusmekanismi osoittautui vuonna 2010 korotusvuorossa olevien kiinteistöjen kohdalla kestämättömäksi. Esimerkiksi omistusasuntojen hoitovastikkeet saattavat kerralla nousta jopa
70 prosenttia.
Tuntuu uskomattomalta, että tällaista voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessa. Tonttivuokrat ovatkin vain yksi osoitus edustuksellisen demokratian näennäisyydestä. Kansalaisilta vaaditaan suurta tarkkuutta, jotta byrokratian kiemuroissa tehtävät päätökset tulisivat esiin. Kansalaisliikkeiden aktiivisella toiminnalla voidaan saattaa näitä epäkohtia näkyviin ja päättäjät vastuuseen toimistaan. Tonttivuokraajat-liike on tästä hyvä esimerkki ja heidän toimintaansa voi tutustua vaikkapa käymällä heidän kotisivuillaan http://tonttivuokrat.wordpress.com.
Helsingin tonttivuokrapolitiikka on räjähtämässä käsiin. Helsinki omistaa noin 70 prosenttia kaupungin alueella olevasta tonttimaasta. Tonttien vuokrat koskettavat siis hyvin suurta osaa helsinkiläisistä riippumatta siitä, asuuko omistus- vai vuokra-asunnossa. Vuonna 1980 määritelty tonttien vuokrahintojen automaattinen korotusmekanismi osoittautui vuonna 2010 korotusvuorossa olevien kiinteistöjen kohdalla kestämättömäksi. Esimerkiksi omistusasuntojen hoitovastikkeet saattavat kerralla nousta jopa
70 prosenttia.
Tuntuu uskomattomalta, että tällaista voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessa. Tonttivuokrat ovatkin vain yksi osoitus edustuksellisen demokratian näennäisyydestä. Kansalaisilta vaaditaan suurta tarkkuutta, jotta byrokratian kiemuroissa tehtävät päätökset tulisivat esiin. Kansalaisliikkeiden aktiivisella toiminnalla voidaan saattaa näitä epäkohtia näkyviin ja päättäjät vastuuseen toimistaan. Tonttivuokraajat-liike on tästä hyvä esimerkki ja heidän toimintaansa voi tutustua vaikkapa käymällä heidän kotisivuillaan http://tonttivuokrat.wordpress.com.
keskiviikko 5. maaliskuuta 2008
Toivoa kaaoksessa
Olin kuuntelemassa yhdysvaltalaisen sosiologin, Immanuel Wallersteinin luentoa Kapitalismi ’08, vapaamman tulevaisuuden mahdollisuudet-seminaarissa. Vanhan ylioppilastalon sali oli täynnä kuuntelijoita ja luento kirvoitti paljon keskustelua.
Wallersteinin väite on, että maailma on kaaoksessa ja kapitalismi lähestyy loppuaan. Kukaan ei tiedä minkälainen maailma kapitalismin jälkeen tulee olemaan, mutta tulokseen pystyy vielä vaikuttamaan. Kaaoksen keskellä yksittäisten ihmisten teot ovat merkittäviä ja suuntaavat maailman menoa. Wallerstein erottaa ihmisen arkipäivässä kaksi tapaa toimia: ensinnäkin voi aina pyrkiä valitsemaan pienemmän pahan ja toiseksi ryhtyä aktiivisesti toimimaan tukemiensa asioiden puolesta. Pienemmän pahan valitsemisesta käy esimerkiksi presidentin vaalit, jossa kumpikaan ehdokkaista ei ole kovin mieluisa, mutta toinen on sitä vielä vähemmän. Myös luomutuotteiden ostaminen ja kierrättäminen ovat eettisesti hyviä ratkaisuja, mutta vaikuttavat ongelmiin vain pinnallisesti. Ne eivät ole riittäviä keinoja itse ongelman syiden, uus-liberalistisen markkinapolitiikan kaatamiseen. Jotta muutos olisi mahdollinen, täytyy passiivisen vastarinnan ohella toimia myös aktiivisesti ajamiensa asioiden puolesta.
Wallersteinin maalaama kuva maailmasta kaaoksesta saattaa tuntua lannistavalta väistämättömyydessään, mutta toisaalta se myös luo uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kaaoksessa pientenkin tekojen vaikutukset voivat kasvaa suuriksi. Tänään meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälainen huominen tulee olemaan.
Wallersteinin väite on, että maailma on kaaoksessa ja kapitalismi lähestyy loppuaan. Kukaan ei tiedä minkälainen maailma kapitalismin jälkeen tulee olemaan, mutta tulokseen pystyy vielä vaikuttamaan. Kaaoksen keskellä yksittäisten ihmisten teot ovat merkittäviä ja suuntaavat maailman menoa. Wallerstein erottaa ihmisen arkipäivässä kaksi tapaa toimia: ensinnäkin voi aina pyrkiä valitsemaan pienemmän pahan ja toiseksi ryhtyä aktiivisesti toimimaan tukemiensa asioiden puolesta. Pienemmän pahan valitsemisesta käy esimerkiksi presidentin vaalit, jossa kumpikaan ehdokkaista ei ole kovin mieluisa, mutta toinen on sitä vielä vähemmän. Myös luomutuotteiden ostaminen ja kierrättäminen ovat eettisesti hyviä ratkaisuja, mutta vaikuttavat ongelmiin vain pinnallisesti. Ne eivät ole riittäviä keinoja itse ongelman syiden, uus-liberalistisen markkinapolitiikan kaatamiseen. Jotta muutos olisi mahdollinen, täytyy passiivisen vastarinnan ohella toimia myös aktiivisesti ajamiensa asioiden puolesta.
Wallersteinin maalaama kuva maailmasta kaaoksesta saattaa tuntua lannistavalta väistämättömyydessään, mutta toisaalta se myös luo uskoa muutoksen mahdollisuuteen. Kaaoksessa pientenkin tekojen vaikutukset voivat kasvaa suuriksi. Tänään meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, minkälainen huominen tulee olemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
