Useat opiskelijoiden ongelmat kiteytyvät rahaan. Rahaa uupuu sekä opiskelijoilta että näennäisesti kunnilta ja valtiolta, joiden palveluita monet tarvitsisivat. Ja mikä koskee kaikkia Suomen opiskelijoita korostuu Helsingissä, jossa esimerkiksi asumisesta ja ruoasta saa maksaa enemmän kuin muualla.
Opiskelijoita kannustetaan valmistumaan pian ja siirtymään mielellään uraputkessa suoraan työelämään. Kun opintotuki ei riitä elämiseen ja opintolainaa ei uskalleta ottaa, jää useiden opiskelijoiden ainoaksi vaihtoehdoksi tehdä töitä opintojen ohella. Näin työmarkkinoille saapuu joukko jo valmiiksi väsyneitä ja stressaantuneita yksilöitä. Kaikki tämä kiirehtiminen on siksikin kyseenalaista, että yhä useampi aikuinen joutuu jäämään työstään sairaseläkkeelle esimerkiksi mielenterveysongelmien takia.
Yritysmaailmasta tutut tehokkuus ja tuottavuus ovat siirtyneet aloille, joille ne eivät kuulu. Kilpailun hegemonia on saanut tukevan otteen myös opiskelijoista. On yhä vaikeampi pysähtyä miettimään, mikä tässä kaikessa kiireessä ja kilpailussa lopulta olikaan tarkoituksena.
Opiskeluaika tulisi nähdä arvokkaana sinänsä, ei vain työntekoon valmistavana välttämättömänä vaiheena. Niiden, jotka ovat olleet mukana tekemässä päätöksiä opiskeluaikojen rajoituksista, sietäisi hävetä. Nyt opiskelevat ovat huomisen päätöksentekijöitä. Suorituskeskeisyys ei voi olla vaikuttamatta tulevien päätösten inhimillisyyteen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti