Muutin Helsinkiin viime syksynä. Sitä ennen olin asunut koko ikäni samassa kaupungissa. Muuten olen mielestäni kotiutunut varsin kivuttomasti, mutta vie aikaa ennen kuin uuden kaupungin ajankohtaiset tapahtumat ja paikallinen politiikka tulevat todella tutuiksi. Hiljaisena projektinani on ollut oppia ymmärtämään, minkälaiseen kaupunkiin lopulta olenkaan muuttanut. Tänään Tonttivuokraajat-kansalaisliikkeen yleisötilaisuudessa opin taas jotain uutta nykyisestä kotikaupungistani.
Helsingin tonttivuokrapolitiikka on räjähtämässä käsiin. Helsinki omistaa noin 70 prosenttia kaupungin alueella olevasta tonttimaasta. Tonttien vuokrat koskettavat siis hyvin suurta osaa helsinkiläisistä riippumatta siitä, asuuko omistus- vai vuokra-asunnossa. Vuonna 1980 määritelty tonttien vuokrahintojen automaattinen korotusmekanismi osoittautui vuonna 2010 korotusvuorossa olevien kiinteistöjen kohdalla kestämättömäksi. Esimerkiksi omistusasuntojen hoitovastikkeet saattavat kerralla nousta jopa
70 prosenttia.
Tuntuu uskomattomalta, että tällaista voi tapahtua kaikessa hiljaisuudessa. Tonttivuokrat ovatkin vain yksi osoitus edustuksellisen demokratian näennäisyydestä. Kansalaisilta vaaditaan suurta tarkkuutta, jotta byrokratian kiemuroissa tehtävät päätökset tulisivat esiin. Kansalaisliikkeiden aktiivisella toiminnalla voidaan saattaa näitä epäkohtia näkyviin ja päättäjät vastuuseen toimistaan. Tonttivuokraajat-liike on tästä hyvä esimerkki ja heidän toimintaansa voi tutustua vaikkapa käymällä heidän kotisivuillaan http://tonttivuokrat.wordpress.com.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti