Kesä on tullut eikä keskustassa kävellessään pääse välttymään feissaajilta. Eri järjestöt Unisefista Amnestyyn jalkautuvat kaduille maksetut face-to-face-työntekijät valjakkonaan. Kuukausittaisten kannatus/tukimaksujen kerääminen ohikulkijoilta on nähtävästi osoittautunut tuottoisaksi varainkeruutavaksi, ei kai sitä muuten enää tehtäisi. Ja mitä vikaa hyvää tekevissä järjestöissä ja anteliaissa Suomen kansalaisissa voisikaan olla?
Ruoka, puhdas vesi ja ihmisoikeudet kuuluvat niihin asioihin, jotka kaikilla tulisi olla maan osasta riippumatta. Se että rikkaat auttavat köyhempiä on itsestäänselvyys, ei neuvoteltavissa olevaa hyväntekeväisyyttä. Tämä erityisesti, kun kyseiset rikkaudet ovat hyvin usein hankittu köyhien kustannuksella. Kehitysmaissa asuvien elinehtojen ei tule olla meidän hyväntahtoisuutemme varassa.
Hyväntekeväisyysjärjestöt eivät itse ole syyllisiä tilanteeseen, mutta niiden olemassaolo ei myöskään vapauta valtioita vastuusta riistämiään maita kohtaan. Siksi myös Suomessa kehitysmaihin suunnattujen varojen tulisi yhä enemmän olla jatkuvaa, yhteisistä verovaroista maksettua rahaa eikä yksittäisten ihmisten lahjoittamia avustussummia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti