Kenen ehdoilla vaalit käydään?

Kuntavaalien mukana tulevat myös internetin vaalikoneet. Suhtaudun niihin periaatteessa myönteisesti. Hyvällä vaalikoneella äänestäjät voivat löytää helposti ehdokkaan, jonka ajatukset vastaavat omia. Voisi jopa ajatella, että kynnys äänestää alenee, kun voi internetissä tutkiskella ehdokkaiden mielipiteitä. Näin ei ole esimerkiksi television vaalipaneeleiden varassa. Samalla myös muut kuin eduskuntapuolueet saavat mahdollisuuden tulla ihmisten koteihin. Vaalikoneet kun eivät karsi pieniä puolueita pois näkyvistä niin kuin televisiossa ja mediassa yleensä käy.

Toisaalta jo kysymysten asettelulla on vaikutusta vaalikoneiden hyödyllisyyteen. Lähtökohtana kai on, että vaalikoneiden kysymykset eivät olisi asenteellisia ja edustaisi yksipuolisesti tiettyä näkökulmaa. Käytännössä tässä on epäonnistuttu surkeasti, jos siihen on edes tosissaan pyritty. Järjestään kaikki koneet toistavat oikeiston näkökulmaa. Kysymyksenasettelun lähtökohtana on, että kunnilla ei ole rahaa. Ehdokas saa valita erilaisista oikeiston suosimista vaihtoehdoista talouden parantamiseen parhaat tavat tai kertoa, mistä palveluista ensimmäisenä voitaisiin karsia.

Kuntavaaleissa ei riitä, että vastustustamme oikeistolaista politiikkaa yleensä. On myös kamppailtava sitä vastaan, että oikeistolla on yksinoikeus päättä keskustelujen näkökulmat. Tällaisessa keskustelussa on vallalla kunnan täysi varattomuus, mikä johtaa vaihtoehdottomuuteen. Samalla puolustellaan oman puolueen tekemiä päätöksiä, jotka ovat kuntalaisten mielipidettä vastaan. Eihän ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata, yhdistää ja yksityistää.

Helsingissä SKP:n ja Helsinki-listojen yhtenä tehtävänä on muuttaa keskustelun suunta. Mitä tekisit miljoonalla -kampanjassa kysymme kuntalaisten mielipidettä. Kun Helsinki kerran on rikas kaupunki, joka tuottaa voittoa noin miljoonan päivässä, mihin kuntalaiset haluavat nämä rahat käytettävän? On turha alistua vaihtoehdottomuuteen.

Vaalikoneessa kysymyksenä voisikin olla: Mihin laittaisit kaupungin rahoja?
a) sosiaalihuoltoon
b) terveydenhoitoon
c) koulutoimeen
d) kulttuuri- ja liikuntatoimintaan
e) kaikkiin edellisiin

Sarkomaan opintotuki olisi luksusta opiskelijalle

Helsingin sanomat ja Radio Helsinki haastoivat opetusministeri Sari Sarkomaan elämään viikon ajan opintotuella (HS 3.9.2008). Jutun mukaan Sarkomaalla on käytettävänään 136,50 euroa, mikä on toisen asteen opintorahan ja opintolainan summa. Kyseinen rahamäärä on harhaanjohtava kahdesta syystä. Ensinnäkin, kun puhutaan asumislisästä ja opintorahasta erikseen voi ihmisille muodostua kuva, että opiskelijat maksavat vuokransa asumislisän avulla. Tällöin opintoraha olisi se, mitä jää käytettäväksi vuokran jälkeen. Toiseksi opintolainan laskeminen osaksi opiskelijan tuloja ei ole realistista.

Opintotuki muodostuu asumislisästä ja opintorahasta. Opintoraha itsessään kuulostaa varsin kiitettävältä summalta. Syyskuun alussa voimaan tulleiden korotusten jälkeen se on korkeakouluopiskelijalla 298,00 euroa. Todellisuudessa tämäkin raha menee monella vuokran maksamiseen. Asumislisän maksimimäärä kun on 201,60 euroa. Kaiken kaikkiaan korkeakouluopiskelija saa 499,60 euroa kuussa. Tämä on se summa, josta maksetaan vuokra, ruoat ja laskut. Kukin voi kohdallaan miettiä kuinka pitkälle sillä pääsee. Sarkomaalle suotu viikkoraha vääristää kuvan opiskelijoiden toimeentulosta.

Kaikkihan me tiedämme, että opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen ja sen takia vaatimus opintolainan ottamisesta on perusteltu. Asia vain on niin, ettei työllistyminen valmistumisen jälkeen ole enää itsestään selvyys. Siksi monet mieluummin käyvät opintojen ohella töissä kuin ottavat opintolainan.

Itse asun kolmen hengen solussa ja maksan vuokraa reilut 280 euroa kuussa. Jäljelle jäävä viikkorahani on siis 55 euroa. En tässä kohtaa vaadi tukien korotuksia. Haluaisin vain, että niillä jotka esittävät mielipiteitä opiskelijoiden taloudellisesta tilanteesta olisi edes oikea käsitys siitä, mitä todellisuus on. Pääkaupunkiseudulla pelkällä opintotuella ei elä ihan kivasti.

Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien Mielepide-osastolla 5. syyskuuta 2008.