Heidi Honkaheimo ja Antero Kivioja kirjoittivat mielipidesivulla (HS 4.7.) opiskelijoiden joka kesä kohtaamasta taloudellisesta kriisistä. Tekstissä mainittu asumislisän enimmäismäärä 253 euroa oli virheellinen, oikea luku on 201,60 euroa. Eli yhdessä 298 euron opintorahan kanssa korkeakouluopiskelijan tulot ennen veroja ovat 499,60 euroa kuukaudessa.
Honkaheimo ja Kivioja ehdottivat opintotuen maksuun muutosta, joka säästäisi opiskelijat kesäkuun taloudellisilta ongelmilta, kun opintotukea ei enää tule alkukuusta ja kesätöiden palkatkin maksetaan vasta myöhemmin. He siirtäisivät opintotuen maksuajan syys-toukokuusta loka-kesäkuulle. Näin opiskelijoiden taloudellinen ahdinko helpottaisi alkukesän osalta.
En kuitenkaan rajaisi opiskelijoiden ahdistusta toimeentulosta koskemaan vain alkukesän siirtymävaihetta. Ne jotka jäävät ilman kesätöitä saavat jatkaa huolissaan olemista pitkään vielä kesäkuun jälkeen. Myöskin samanaikainen opiskelu ja töissä käynti on arkipäivää monelle vuoden ajasta riippumatta.
Nuorten hyvinvointi ei ole toivottavalla tasolla. Taloudellisen toimeentulon varmuus on äärimmäisen tärkeä koko hyvinvoinnin kannalta. Opiskelijat eivät ole ainoa ryhmä, joka kärsii liian pienistä tuista. Siksi tulisikin siirtyä perusturvaan, joka riittäisi elämiseen silloinkin, kun rahan hankkiminen työllä ei ole mahdollista.
Mielipidekirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomissa heinäkuussa.
torstai 6. elokuuta 2009
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
EU ei ole ratkaisu kriiseihin vaan osa ongelmaa
Euroopan unionin kapitalistiselle kilpailulle ja luonnonvarojen riistolle perustuva talouskasvuajattelu ei mahdollista sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää kehitystä, arvostelee europarlamenttivaalien nuorin ehdokas, Suomen kommunistisen puolueen listalla ehdolla oleva 22-vuotias Anna-Mili Tölkkö Helsingistä.
Hyvänä esimerkkinä tästä on unionin ilmasto- ja energiapolitiikka, joka on Tölkön mukaan alistettu suurten yhtiöiden voitontavoittelulle ja päästökaupalla keinottelulle.
— Ilmastopäästöjä on leikattava Suomessa ja muissa rikkaissa Euroopan maissa 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästöjä on vähennettävä ilman ydinvoiman lisärakentamista. Myös päästökaupalla keinottelu on lopetettava, vaatii Tölkkö.
Anna-Mili Tölkkö myös ihmettelee vihreiden ja eduskuntavasemmiston kritiikitöntä tapaa luottaa Euroopan unionin kykyyn ratkaista talous- ja ympäristökriisin kaltaisia maailmanlaajuisia ongelmia.
— Euroopan unioni ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa, huomauttaa Tölkkö.
Hän muistuttaa, että näissäkin vaaleissa on tarjolla vaihtoehto valtapuolueiden yksisilmäiselle politiikalle.
— Suomen kommunistinen puolue protestoi suuren rahan ja eliitin EU:ta vastaan ja tuo vaaleihin Euroopan vasemmiston ja kommunistien yhteisen viestin: Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, sanoo Anna-Mili Tölkkö.
(Lehdistölle lähetetty kannanotto.)
Hyvänä esimerkkinä tästä on unionin ilmasto- ja energiapolitiikka, joka on Tölkön mukaan alistettu suurten yhtiöiden voitontavoittelulle ja päästökaupalla keinottelulle.
— Ilmastopäästöjä on leikattava Suomessa ja muissa rikkaissa Euroopan maissa 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästöjä on vähennettävä ilman ydinvoiman lisärakentamista. Myös päästökaupalla keinottelu on lopetettava, vaatii Tölkkö.
Anna-Mili Tölkkö myös ihmettelee vihreiden ja eduskuntavasemmiston kritiikitöntä tapaa luottaa Euroopan unionin kykyyn ratkaista talous- ja ympäristökriisin kaltaisia maailmanlaajuisia ongelmia.
— Euroopan unioni ei ole ratkaisu vaan osa ongelmaa, huomauttaa Tölkkö.
Hän muistuttaa, että näissäkin vaaleissa on tarjolla vaihtoehto valtapuolueiden yksisilmäiselle politiikalle.
— Suomen kommunistinen puolue protestoi suuren rahan ja eliitin EU:ta vastaan ja tuo vaaleihin Euroopan vasemmiston ja kommunistien yhteisen viestin: Toisenlainen Eurooppa on mahdollinen, sanoo Anna-Mili Tölkkö.
(Lehdistölle lähetetty kannanotto.)
tiistai 28. huhtikuuta 2009
Näennäisdemokratiaa parhaimmillaan
Vaalikoneiden kysymykset saivat taas miettimään, mikä näissä eurovaaleissa on omasta mielestäni olennaista. Kysymykset lähtevät usein siitä, mitä Euroopan unionin pitäisi jostain asiasta päättää. Pitäisikö EU:n esimerkiksi kehittää yhteistä puolustusta, yhtenäistää päihdepolitiikkaa tai tehdä entistä selvempiä linjauksia ilmastokysymyksissä?
Keskustelussa EU:n linjoista otetaan yleensä itsestäänselvyytenä oletus, että EU:lla olisi valtuutus päättää jäsenvaltioidensa asioista ja mahdollisuus toimia maiden muodostamana yhtenäisenä blokkina. Juuri tässä mennään metsään, koska valtioiden itsemääräämisoikeuden vähentäminen ja kansalaisten mielipiteen sivuuttaminen ei ole demokratiaa. EU ajaa pääoman, ei tavallisten ihmisten etuja.
Hyvä esimerkki EU:n demokraattisuudesta on tyyli, jolla Lissabonin sopimusta on runnottu läpi. Ensinnäkään tätä unionin demokraattisuutta lisääväksi väitettyä sopimusta ei ole alistettu kansanäänestykseen missään muussa maassa kuin Irlannissa. Toiseksi irlantilaiset äänestivät sopimusta vastaan ja nyt luvassa onkin uusi äänestys. EU:n kansalaisten mielipiteitä voidaan siis kuulla jossain määrin niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa päättävän eliitin kanssa.
Kriittisyys Euroopan unionia ja sen päätöksentekoa kohtaan ei tarkoita valtioiden välisen yhteistyön vastustamista. On monia kysymyksiä, joissa yhteistyö on suotavaa ja jopa välttämätöntä. Eri maiden työläisten oikeudet, ilmastonmuutos ja ylipäänsä globaali eriarvoisuus ovat asioita, jotka eivät ole ratkaistavissa paikallisesti. EU ei ole ainoa tapa toimia yhdessä. Se on vain rahan valtaa pönkittävä tapa, joka on ristiriidassa osallistuvan demokratian, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen kanssa.
Suomen on oltava mukana eurooppalaisessa ja maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Yhteistyötä on kuitenkin tehtävä ihmisten hyväksi suurpääomaa vastaan. Tähän ei demokratian irvikuva EU pysty.
Keskustelussa EU:n linjoista otetaan yleensä itsestäänselvyytenä oletus, että EU:lla olisi valtuutus päättää jäsenvaltioidensa asioista ja mahdollisuus toimia maiden muodostamana yhtenäisenä blokkina. Juuri tässä mennään metsään, koska valtioiden itsemääräämisoikeuden vähentäminen ja kansalaisten mielipiteen sivuuttaminen ei ole demokratiaa. EU ajaa pääoman, ei tavallisten ihmisten etuja.
Hyvä esimerkki EU:n demokraattisuudesta on tyyli, jolla Lissabonin sopimusta on runnottu läpi. Ensinnäkään tätä unionin demokraattisuutta lisääväksi väitettyä sopimusta ei ole alistettu kansanäänestykseen missään muussa maassa kuin Irlannissa. Toiseksi irlantilaiset äänestivät sopimusta vastaan ja nyt luvassa onkin uusi äänestys. EU:n kansalaisten mielipiteitä voidaan siis kuulla jossain määrin niin kauan kuin ne eivät ole ristiriidassa päättävän eliitin kanssa.
Kriittisyys Euroopan unionia ja sen päätöksentekoa kohtaan ei tarkoita valtioiden välisen yhteistyön vastustamista. On monia kysymyksiä, joissa yhteistyö on suotavaa ja jopa välttämätöntä. Eri maiden työläisten oikeudet, ilmastonmuutos ja ylipäänsä globaali eriarvoisuus ovat asioita, jotka eivät ole ratkaistavissa paikallisesti. EU ei ole ainoa tapa toimia yhdessä. Se on vain rahan valtaa pönkittävä tapa, joka on ristiriidassa osallistuvan demokratian, oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen kanssa.
Suomen on oltava mukana eurooppalaisessa ja maailmanlaajuisessa yhteistyössä. Yhteistyötä on kuitenkin tehtävä ihmisten hyväksi suurpääomaa vastaan. Tähän ei demokratian irvikuva EU pysty.
tiistai 21. huhtikuuta 2009
Julkisten palvelujen puolesta
EU-vaalikampanjan avaus Hakaniemessä 18.4.Julkisten palveluiden heikennyksiä perustellaan usein sillä, ettei muitakaan vaihtoehtoja ole. Kun rahaa ei ole, on jostakin aina karsittava. Uusliberalistisen politiikan mukaan säästäminen on luontevaa aloittaa julkisista palveluista ja yksityistää niistäkin jäljelle jäävät. EU:ssa on myös yritetty ajaa läpi erilaisia direktiivejä, jotka avaisivat uusia palveluita kilpailuttamiselle. Kansa ei kuitenkaan ole hyväksynyt tätä linjaa vaan ympäri Suomea on syntynyt useita kansanliikkeitä kunnallisia palveluita puolustamaan.
EU:ta markkinoidaan taloudellisen kasvun edellytyksenä. Kuitenkin EU-jäsenyyden aikana Suomessa tuloerot ovat kasvaneet, köyhyys lisääntynyt ja julkisia palveluita sekä sosiaaliturvaa heikennetty. Nyt leikkauksia perustellaan globaalilla talouskriisillä, mutta todellisuudessa hyvinvointivaltion rakenteet ovat murentuneet myös kasvukautena.
Puolustusreaktiona joka puolella heiluvaa leikkaussahaa vastaan on luonnollista keskittyä pitämään kiinni omista eduistaan. Jos heikossa asemassa olevat kääntyvät toisiaan vastaan, on todellisen vastarinnan muodostaminen mahdotonta. Vihollisia eivät ole toiset julkisia palveluita käyttävät vaan ne, jotka nuo palvelut pyrkivät romuttamaan.
lauantai 21. helmikuuta 2009
Matkalla Kuubassa
Vietin joulun ja vuodenvaihteen Kuubassa. Reilu kolme viikkoa aurinkoa, ihania ihmisiä ja toisenlaista kulttuuria. Suosittelen lämpimästi. Alla muutamia kuvia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
